Tänään pakattiin poni koppiin ja lähdettiin kohti Uusmattilaa. Tiedossa oli esteiden hyppäämistä. Niin kuin jo eilen kerroin, en ole edes kerinnyt Hetaa ratsastamaan kahteen viikkon, joten alussa joutui oikein kunnolla työstämään. Poni piti saada rennoksi ja pehmeäksi alas, helpommin sanottu kuin tehty. Heta pakeni apuja juoksemalla kauheaa kyytiä eteen päin, pienistä, huomaamattomista avuista ei ollut tietoakaan siinä vaiheessa kun piti jarruttaa! Kun sitten lopulta sain Hetan jotenkuten kuuntelemaan alettiin hyppäämään.
En nyt rupea sen tarkemmin selittämään kun videossa näkyy ekat hypyt (ensimmäinen, okseri, on kuvana. Ja seuraava, aalto, on videona).
Olin aika positiivisesti ylättynyt kun ensimmäisen kiellon jälkeen (muurille), ja seuraavan kerran vähän eteen ajon jälkeen, kun hypättiin muuria niin löytyi imua. Heta suorastaan liiti kohti muuria ja hyppäsi epäröimättä! En olisi koskaan uskonut että Heta, jota on pitänyt tähän mennessä aika paljon kannustaa ennen estettä, imi oikein kunnolla. Siinä vauhdissa karisivat ratsastajan epäröinnit ja itsevarmuutta sekä päättäväisyyttä ja luottamusta alkoi tulla tilalle :))).
noi valkoset on tarkotuksella tos alhaalla (;
liekki estekkin sujui hyvin, vaikka oli vähän kaponen
Nooh sitten oli vesimatto trippelin vuoro. Viimeksi kun vesimattoa hypättiin, niin oli aikamoinen tahtojen taisto, jos joku muistaa postauksen "hyppelyitä vesisateessa" jossa yritimme saada Hetaa vesimaton yli, lähes tulkoon kaatosateessa. Tänään ei ollut muuta ongelmaa kuin ratsastaja.. Vesimatto oli piilotettu trippelin alle, eikä sitä oikeastaan näkynyt ihmisen silmään kun estettä lähestyttiin. Sitten kuskin päässä alkoi raksuttamaan ja luulen että taisin kääntää Hetan esteen ohi? En ole varma, mutta joka tapauksessa, emme hypänneet yli. En tajua mitä tapahtui, hetki sitten oli niin luottavainen kun oltiin n. 70cm muurinkin yli hypätty tuostavaan, ja nyt en vain "pystynyt" hyppäämään. Hehheh, ei hypätty sitten myöskään parilla seuraavalla kerralla kun ratsastaja tuli antaneeksi ponille hyvän idean, josta ei juurikaan rankaistu, koska ratsastaja sattuu olemaan aivan liian kiltti!! Onneksi terästäydyin ja pääsimme ylittämään trippeli-vesimattoa. Sitten pikku hiljaa Marika rupesi purkamaan trippelia, puomi kerrallaan ja lopulta jäljellä oli maapuomi jonka takana oli n. 30cm leveä matto, yli ekalla yrityksellä <3 Voitte uskoa kuin iloinen ja tyytyväinen olin!!
Lopussa mentiin yksi rata: okseri, vesimatto, aalto, tulieste ja muuri.
Radan tavoite oli että poni ei kiellä. Sen vuoksi otin aina väleissä raviin ja kiinni. Ekalla esteellä hyppäsin taas ennen hevosta, onneksi tämä oli ensimmäinen kerta vähään aikaan, eli olen jo päässyt siitä tavasta periaatteessa eroon.
anteeks toi biisi, mut siin oli jtn niin osuvia sanoja! lukee alempana..
Niin, kaiken kaikkiaan minulla on tosi hyvä fiilis ja olen todella tyytyväinen poniin, jahka mennään kisoissakin näin hyvässä imussa, niin kaikki olisi paremmin kuin hyvin<3
en odota yllätystä, en pidätä hengitystä mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin
!en aio tuntea pelkoo, vaikka pelkään et se ei oo musta kii, mä aion antaa sen kuolla, en anna sille tilaa hengittää!
Heta saa nyt pari päivää vapaata ja tiistaina meen sit kevyesti kotikentällä. Jtn väistöjä ja semmoista, en välttämättä edes laukkaa, kunhan Heta on rento ja kulkee rauhassa. Ratsastuksen jälkeen, tarkoitus olisi pestä ihan shampoolla koko poni. Saa nähdä onko siitä hyötyä.. vai meneekö heti kuraiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti