rentoa menoa & kisailua

Perjantaina menin taas tallin omalla kentällä, joka on nyt siis paremmassa kunnossa, että uskaltaa ratsastaa ihan kunnollakin.

Kotoa kun lähdettiin niin ei kyllä yhtään ollut ratsastaja fiilis. Ja päätinkin mennä iha rennosti, ja harjoitella niitä käsiä ja omaa asentoa. Keskiviikkona todettiin että satula ei pysy suorassa, etenkin vasemmassa satula tippuu kokonaan oikella puolelle. Tietysti minussa on syytä, koska vasemmassa joudun käyttämään enemmän sisäpohjetta jonka seurauksena painoni on vähän oikealla. Yritetään nyt hankkia kokeiluun "tavallinen" vyö, kun tällä hetkelle Hetan vyössä on molemmin puolin joustot ja kuultiin että se voi olla osa syy.

Mutta takaisin ratsasteluun. Päätin sitten mennä vähän ilman satulaa. Alkuverkkasin satulalla, mutta sitten otettiin penkki pois. Hetalla on tosi tasainen selkä ja tasaiset liikkeet, ei mitään ongelmaa selässä pysymisessä. Kerran teki vähän tiukkaa kun Heta pääsi oikeasemaan kulmassa, laukassa, paino vähän heitti ulos. Onneksi harjasta sai kiinni :DD
Tein ympyröitä ja suunnanvaihteluita, ja keskityin niihin pieniin apuihin. Heta oli tosi kivan tuntuinen, ja välillä jopa mentiin rauhassa ja rentoina. Laitoin penkin takaisin kun lähdettiin takaisin tallille. Olin tyytyväinen, tähän oli hyvä lopettaa ennen kisoja.

♥

Tänään oli sit kisat, Takkulassa. Ja mitäs siinä, vähän tuli kisapaikalla kiirus ja olin aika ensimmäisten joukossa hyppäämässä (olisinkohan ollut joku kuudes).
Radalle kun päästiin niin Heta näki jotakin epäilyttävää ja pysähtyi. Mikäs siinä, sit potkittiin, kun ei keppiä ollut. Lopulta Heta otti pari askelta, ja pysähtyi uudestaan. Ei herranjumala, poni! Ja lopulta päästiin liikkelle. Ykkös esteelle ei ollut ongelmia, kakkosella epäröintiä ja kolmoselle kielto. Again, ja taas kolmoselle kielto. Tämä oli siis luokka 60-70.

Seuraavaksi luokka 2 eli 80cm. Olin taas joku kuudes lähtijä. Rata lähti ihan hyvin käyntiin, päästiin lähtölinjan yli ilman pysähdyksiä, toisin kuin edellisellä kerralla. Eka este, vauhti hyytyy ja hyyty ja.. töks. Pysähdys tyylikkäästi ennen ensimmäistä estettä. Eikun uudestaan.. Ja yli. Hetken ajan tuntui että nyt se kipinä syttyi ja sitten tuli kakkoseste, Heta alkoi hyytyä (taas). Hyppäsi kakkosen ja kolmoselle taas se tyylikäs "töks" pysähdys. Tästäkin luokasta kiellettiin ulos. Tulee siis lyhyt kooste video :D

Olen nyt miettinyt tässä koko iltapäivän että mikä meni vikaan? Joillekkin se tuntui olevan itsestään selvyys että vika oli satulan päällä, niin kuin lähes tulkoon aina onkin. Jotenkin vaan mietin että mitä minä olisin voinut tehdä toisin, olin päättäväinen, en epäröinyt, poni oli verytelty, molemmat suht. kokeneita kisaajia, ja mua ei edes jännittänyt.
Olin saanut hyvät ohjeet ja Heta oli viikolla ratsastaessa hyvä, myös verkassa tuntui hyvältä ja aika innokkaalta, hyppäsi halukkaasti, ja oli muutenkin tsäpäkkä. Mutta radalla se energisyys jotenkin katosi. Pyyrylässähän näin ei ollut. Mutta tänään meni näin eikä minua muuten harmita, mutta kyllästyttää äidin "kuittailu", kun hän niin "asiantuntevana" kertoo, mitä olisi pitänyt tehdä toisin..

Tässä pari kuvaa Hetasta kisojen jälkeen:

Ja se lyhyt kooste tulee ihan heti kun vaan saan sen ladattua :)

tunnilla

eilen oli Marikan tunti. Mentiin "koti kentällä". Nyt sitten aletaan tavoittelemaan pienempien apujen käyttöä, esim. nyrkkejä enemmän vierekkäin ja semmoista. Koska olen nyt aika paljon ratsastanaut kädet levällään, taivuttaessani hevosta. Myös pysähdyksissä olen levittänyt käsi. Allunkin kanssa ratsastin pääasiassa kädet levällään, jotta taivuttava ohjasote ei sekoittuisi pidättävään.

Alku tunnista levittelin taas niitä käsi, että se poni ensinnäkin alkaisi taipumaan. Sitten pikku hiljaa tunnin aikana yritin pitää nyrkkejä edes vähän vierekkäin. Harjoiteltiin myös sitä miten sisäpohje korvaa sitten sisäohjan, kun myötään ohjalla. Näissä harjoituksissa heitin sisä ohjan ihan löysäksi, kyllähän se Heta alhaalla pysyi! Ja kehujakin saatiin. Mentiin pääasiassa ravissa.

Laukoissa nousin taas kenttäistuntaan. Samalla piti pitää poni alhaalla. Lopputunnista hypättiin pientä, jtn 60-70cm pystyä. Ihan vaan pari kertaa. Ja loppuraveissa Heta tuntui tosi hyvältä, niin kuin aina lopussa.

Kuvia tulossa heti kun saan ne toiselta koneelta!!

Kisatunnelmia

20.5.2012 oli Pyyrylässä estekilpailut ja mun ja Hetan ekat yhteiset kisat.
Otettiin ns. varman päälle ja mentiin 50cm ja 60-70cm.
Verkka sujui mielestäni hyvin, vaikka Heta kuumenikin ja loppupelissä ei sitten se rauhallinen ravikaan onnistunut.
Itse rata taas tuntui tosi hyvältä. Tosin esteethän olivat pikkuisia. 50cm ei ollut uusintaa, eli virhep. ja aika ratkaisisivat. Tässä luokassa sijoituin toiseksi. En kyllä odottanut niin hyvä sijaa!

Toinen luokka, 60-70, meni mielestäni huonommin. Jotenkin tuntui että Heta meni kamalan kovaa, vaikka poni kyllä kääntyy ja hyppää, kun kuski pysyy mukana. Tosin kun katsoin videon ja kuulin taustahenkilöiltä kommentia, menin aika rauhassa radan. Jännä miten selässä vauhti tuntui tosi kovalta, mutta ei se kyllä ollut! Olisin siis voinu/saanut mennä paljon kovempaa, mikäli olisin paremman sijoituksen halunnut. Tosin tavoitteena puhdas rata, ja nejäs sija on tosi hyvä!

Kaikenkaikkiaan olen hyvin tyytyväinen poniin. Itse olisin voinut ratsastaa vielä paremmin.

 KUVIA TULEE KUN PÄÄSEN TOISELLE KONEELLE

hyppelyitä vesisateessa

 17.5.2012
Vielä viimeiset harjoitukset ennen kisoja..
Heta lastattiin jälleen koppiin ja kohti Takkulan kenttää! Taivas näytti uhkaavan tummalta ja jo äsken oli vettä tullut..

Takkulan isolla kentällä odotti "pelottavia" esteitä. Pari aitaa, joku ihme möhkäle ja.. vesimatto!
Alku tunnista Heta kiiti taas aivan liian kovaa, taaskaan en saanut sitä rauhoittumaan.. Ja nyt oli vielä järkyttävän iso alue kaahailtavana, pienempiin kenttiin tai maneesiin verrattuna. Pysähdykset sujuivat paremmin siltä osin, että jaksettiin seisoa paikoillaan. Pää nyt ei ollut ihan siellä missä sen olisi pitänyt olla, mutta olin tyytyväinen kun pää ei heilunut ylös ja alas.
Laukat sujuivat siinä määrin paremmin kuin ravit, koska poni ei mielestäni juossut liian kovaa. Ja kuuntelikin hyvin. (Tai siis Hetahan kuuntelee lähes aina, kääntäviä apuja, hidastavat avut täytyy ottaa voimakkaamin). Tultiin neljän kavaletin pientä ( 20-30cm) innaria molempiin suuntiin pari kertaa.

Sitten aloitettiin hypyt. Hyppäsin kerran oikelta kirjavan aidan, jonka vieressä oli kukkia. Ei ongelmaa, korkeus oli varmaan 50-60cm.
Seuraavaksi vihreä aita, jonka päällä puomi. Korkeus 60-75cm (en voinut laittaa 80cm koska se ei näyttäny niin korkealta :D). Ekalla kerralla Heta ei ollut yhtään avuissa ja vaihtoi laukkoja miten sattui, suoralla uralla. Itse annoin epäröinnille liikaa valtaa ja tuloksena kielto. Uusi yritys -->  nyt työnsin epäröinnin pois "tuostahan me mennään!" -ajatuksella. Pidin ponin halussa, en päästänyt kaahaamaan ja yritin keskittyä (huom. yritin :D). Yli! Jes, ei se niin vaikea ollutkaan, hyvä Heta ja minä!

Meille "suotiin" pieni levähdys, ennen kuin alettaisiin hyppäämään "möhkälettä". Ei mitään hajua mikä sen oikea nimi on, joten se on möhkäle :D. Korkeutta veikkaisin sillä olevan n. 70cm.  Otin ohjat käteen, let's hypätään..
Jälleen epäröintiä oli ilmassa, mikä mua vaivaa?! Ja kieltohan sieltä tuli. Toinen yritys, yli! Ja uudestaan, kielto. What happened? Epäröinkö itse taas liikaa? Uudestaan.. Yli, vielä kerran, tällä kertaa toisesta suunnasta. Tyylikkäästi  "johteen" yli. Huooh,  äkkikäännös ja uudestaan. Nyt mennään! Yli, huhhuh, hyvä riittää.
Miten tää esteratsastus voikin olla vaikeaa? Ja juuri kun huokaisen helpotuksesta, me tehtiin se. Muistan että vielä on yksi este. Vesimatto. Epävarmuus hiipii taas esiin, juurihan työnsin sen pois!

Hetken kävelyn jälkeen nostetaan laukka. Kohti vesimatto ja sen yli! mitä?! ei sittenkään, Nyt Heta, minä määrään, tästä menn.. ään. Äkki pysähdyn reilusti ennen estettä. Ja tämä monta kertaa uudestaan, joka kerta seisotaan hetki esteen edessä, tästä mennään yli. Maton leveyttä pienennetään ja pienettään, joka kerta kielto ja kun yritti ajaa yli, tuloksena potkua ja pystyyn hyppimistä. Hienoa! Lopulta esteenä on kaksi maapuomia! Kielto?! Nyt kuule poni, ollaan me menty korkeampiakin puomeja. Ja nii me hypättiin käynnistä, tyylikkäästi kahden vierekkäisen maapuomin yli. Hyvä Heta! Juuri näin. Puomeja korotetaan, n. 30cm. Meinaa kieltää, eikun nyt yli! Ja näin. Vielä pari kertaa, oho nyt siinä on jtn sinistä alla, antaa olla, jälleen yli. Hyvä tyttö hyppäsimme juuri vesimaton yli, eihän se niin pelottavaa ollutkaa? Ja toinen kerta. vielä kolmas. Joka kerta vähän epäröintiä, mutta yli mentiin hienoilla loikilla. Nyt riittää. Vettä on satanut kaatamalla koko ajan kun ollaan vesimattoa yritetty hypätä.
Sekä minä että poni ollaan hikisiä ja märkiä. Käveltiin maneesissa loppukäynnit. Onneksi otettiin ponille sadeloimi mukaan. Äkkiä poni kuntoon ja koppiin!

Kotona vaihdettiin sadeloimi, fleeceen ja perin pohjainen harjaus. Poni sai pitää fleecen vielä sen aikaa kun laitettiin tavarat paikoilleen. Huhhuh, olin ihan poikki. Mutta hyvillä mielin. Ja varma siitä että Heta ei kyllä ollut ikinä edes nähnyt semmoista mattoa, kun niin paljon pelkäsi. Mutta mentiin yli ja olen tyytyväinen.

Kuvia ei ole hypyistä. Videota on niin hypyistä kuin kielloistakin. Ainoastaan vesimatto hypyt jäi puutumaan, joka harmittaa aikas paljon. Vesimaton kieltoja on pari. Mietin nyt tässä viitsinkö edes julkaista videota, jonka väsäsin esteistä. Saa nähdä..

tuuppailua

15.5 Marikan koulutunti. Alkuverkaksi mentiin mun kisaverkka, eli miten verkkaan Hetan sit sunnuntaina.

Poni kuunteli hyvin alusta asti, tosin pysähtymiset olivat vaikeita. Onneksi Marika neuvoi hyvin ja lopulta (monen yrityksen jälkeen) saatiin tarpeeksi hyvä pysähdys. Itse pysähtyminen oli vaikea, mutta voi että, kun piti vielä sen jälkeenkin pysyä rauhassa paikallaan! Heta steppaili sinne tänne, kun yritin sitä turpaa saada sinne alas, niin poni peruuttaa, kun pidän pohkeen tiukemmin kiinni, poni väistää,kävelee eteen, peruuttaa, kaikkea muuta kuin pysyy paikallaan. Nooh, sitten kun jalat on saatu paikoilleen on pään vuoro joka heiluu ylös ja alas. Pari sekunttia pää oli paikallaan, ja sitten päästin liikkeelle. Huhhuh!

Kun alettiin laukkailemaan, oli heppakaveri, Osku, tullut aidan toiselle puolelle seuraamaan meidän työskentelyä. Joka kerta kun kuljin Oskun ohi, se hyökkäsi korvat luimussa ja hampaat irvessä kohti Hetaa. Ai tätä kaverini Salla oli tarkoittanut kun kertoi että Osku ja Heta ei oikein oo kavereita.. Lopulta sain Hetan keskittymään minuun ja Oskukin kyllästyi kun Heta keskittyi muuhun.

Lopputunnista menin pari kertaa K.N Specialin. Ensimmäinen kerta ei ollut Niin hyvä. Heta juoksi alta, ei taipunut. Toisella kertaa suorastaan ravasimme paikallaan, vauhti ei saanut kiihtyä! Piti mennä tooosi hiljaa ja keskittyä hyvin kulmiin. Koko ajan piti ns. hokea "rauhaa,rauhaa,rauhaa" ainakin Marika kuului sitä hokevan.. :D. Toinen rata selvittiin paremmin, opin kuinka en anna ponin vaihtaa laukkaa lävistäjällä :). Niin Hetahan vaihtaa itse laukat, mikä on hyvä.

Huomenna sit Takkulaan hyppäämään, käydään katsastamassa esteitä joissa on muutakin kuin puomeja ;).

Jaa sit viel video, jossa ei näy kuin pieni pätkä K.N:stä.. koska.. tuota.. ihminen saa välillä olla laiska, jos ei jaksa odottaa 45min että video latautuu? :D Hope U like:

// Verkkuw

BLOGI ASIAA

Loin ihan uuden blogin, mulle ja hetalle, kun vanhasta loppui kuvatili. Vanha on edelleen voimassa, verkkuw.blogspot.com  mutta sinne ei Hetasta ilmesty postauksia.

heti kun minulla on aikaa lupaan laittaa molemmat blogit kuntoon ja tänne räätälöidä ulkoasun, ei kovin kummoista, mutta joku muu kuin tää äsken repästy valmis stydeemi.

Pienen tauon jälkeen Hetailua

 9.5.2012
Hetalla ei ollut kenkää, jonka aikana en saanut sillä ratsastaa. Alku viikosta saatiin kenkä jalkaa ja keskiviikkona marika tuli pitämään koulutuntia. Mentiin oman tallin 'kentällä' joka osoittautui aika kuoppaiseksi ja epätasaiseksi. Marikan mukaan ei siellä enää ratsasteta, ennen kuin ollaan pohja saatu kuntoon (jos saadaan).

Koska hetalla nyt oli ollut se reilu viikon loma, odotettavissa oli pörheä poni joka halusi päästä liikkumaan. No juu halusihan se liikkua, mutta kuunteli kyllä pidätteitäkin ja oli tosi kivan tuntuinen, ainakin välillä. Ensin harjoiteltiin ravissa taivuttamista, suoralla uralla. Yritettiin saada Heta kuuntelemaan pidätteitä ja seuraamaan johtavaa ohjasotetta, ilman että ponin keho kääntyy, eli vain pää ja kaula sai kääntyä (taipua). Minun piti siis pitää sisäpohje hyvin kiinni ja myödätä ulko-ohjasta. Kuulostaako helpolta? Sitä se ei ollut, sillä ponia joutui oikein todenteolla 'potkimaan' sisäpohkeella, niin paljon yritti tulla vastaan. Ei se vielä mitään, mutta kun Heta ottaa pohkeen eteenajavana, ei sivulle vievänä apuna.. Noh tätä harjoiteltiin ja kyllä ihan hyviäkin pätkiä tuli.
   Sitten otettiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Pysähdyksessä meidän täytyy oppia olemaan rauhassa. Etenkin Hetan pitää seisoa paikoillaan, ei saa stepata, ei saa heilutella päätään ja pitää pysyä alhalla&kevyenä kädelle. Minun taas pitää pitää pohkeet kiinni, kädet rauhassa, muistaa myödätä ja kevyt käsi, olettaen että ponikin on kevyt. Lopulta onnistuttiin seiomaan ainakin 4 sek. paikallaan, ilman pään heilutusta tai hermostunutta teputusta.
   Laukoissa sitten oli tää sama taivutus stydeemi kuin ravissa. Ja kun se alkoi sujumaan, niin otettiin pätkiä reipasta laukkaa ja sitten taas kiinni ja öö en nyt tiedä olisiko se ollut keski- vai harjoituslaukkaa, mutta kuitenkin hitaampaa kuin tää 'täysillä meno'. Niin ja minä olin koko ajan kevyessä istunnassa. Pari näitä vaihteluita ja sitten toisin päin, eli mahd. hidasta laukkaa. "Ajattele että laukkaatte paikallaan" sain useasti Marikalta kuulla. Tämä oli huomattavasti vaikeampaa kuin lisätty laukka! Mutta kyllä, taisimme jotenkin onnistua koska meitä kehuttiin hitaasta laukasta.. :'D
   Loppuraveissa mentiin sitten tätä rentoa, eteen-alas, ravia. Ei saanut kaahottaa. Taivutuksia, kaarevia uria, rauhaa. Yes, poni tuntui rennolta. Tätähän se on ollut joka kerta loppuraveissa. Poni taipuu hyvin, on kevyt kädelle, vähän juu kaahottaa mutta se on korjattavissa, ja ennenkaikkea, ollaan molemmat rentoina. Tähän oli hyvä lopettaa. Käpyttelin hetken 'kentällä' ja sitten ratsastin tallille.
   Tällä kertaa oli muuten 'uusi kuvaaja' kaverini Nenna :)) Kiitos kuvista siis hänelle!

näin se poni taipuu :)

11.5.2012
Perjantaina matkustettiin sitten Pyyrylään. Piti päästä hyppäämään kunnolla ja Takkulaan ei päässyt. Marika halusi jtn pelottavaa esteiden alle.. eli autonrenkaat, laineet, tötsiä ja jonkun kukkalaatikonkin se marika löysi.
Kävelin sen aikaa kun aikuiset (marika, äiti ja isä) rakentivat pelottavan näköisen radan. Tai no ei se nyt niin pelottavalta näyttänyt mutta yksi tehtävä joka epäonnistui ainakin 3 kertaa koska en vain kyennyt kääntämään Hetaa. Tai siis olisin varmasti pystynyt mutta pää ei antanut periksi.

Minullehhan on vikellystreeneissa todettu päävamma, joka meinaa estää mm. takaperin kuperkeikan alas hevosen selästä. Kummalista eikö vain? Jotkut kutsuvat tätä itsesuojeluvaistoksi, mutta minusta se on lähinnä päävamma joka estää tekemästä näitä ihan perusasioita (josta jo mainitsin yhden esimerkin).

Mutta asiaan, alku verkkana tehtiin ravissa kolmikaarista kiemurauraa jotta saataisiin poni taas taipumaan. Myös pysähdykset,peruutukset ja voltit kuuluivat alku verkkaamme. Laukoissa mentiin taas näitä reipas ja hidaslaukka juttuja joista jälkimmäinen sujui kehnosti. Reipasta laukkaa kyllä löyty! Huhhuh.. kyllä se pitkä sivu meni nopeasti sillä vauhdilla.

Ensiksi hypättiin yksittäistä pientä pystyä (joku 60cm). Ekalla kerralla epäröin aivan liikaa, ja jäin hypyssä jälkeen. Toisella kerralla meni paremmin ja kolmannella tuntui jo tosi hyvältä! Sitten tuli tämän vaikean tehtävän vuoro. Okserilta piti kääntyä tuolla samaiselle pystylle. Ja kulmahan oli aivan tajuttoman jyrkkä! No, I can't do it. Ja niin ei tehty sitä. Marika vaihtoi helpompaan harjoitukseen. Hypättiin laine pysty (joku 70cm)  ensin vasemmalta (este oli diagonaalilla H-B), eli H:sta B:hen, R:ssä täyskaarto, laukanvaihto ja sama este B:stä H:hon. Tämä sujui aika hyvin. Sitten tultiin sarja jonka eka osa oli 'pelottava' kukkalaatikko ja autonrenkaat! korkeus oli vaivaiset reilu 50cm.. Eikä todellakaan pelottava.Sarjan jälkeen kierrettiin pystyn takaa ja  Mielestäni loppuosan hypyistä suoriuduttiin hyvin ja odotan aika innolla kun ensi viikonloppuna on kisat :))

Ja vielä video kooste hypyistä:

ole rauhassa tiedät mä sua seuraan

 29.4.2012

Eilen oli Marikan tunti ja esteitähän siellä kentällä oli :) Oltiin eevan kentällä ,koska marika halusi rakentaa radan ja kotonahan meillä on öö kaksi tolppaa ja kai kolme kunnon puomia(?)

Alku verkoista en nyt tarkkaan kerro, mutta:

 poni vaan juoksi alta eikä oikein kuunnellut. Itselläni oli kamalat 'ongelmat' gramaanien kanssa jotka Marika meille tyrkkäs + sitten vielä se kouluraippa jotta saataisiin vasen kylki taipumaan. Poni vaan steppas paikallaan eikä yhtään rentoutunu. Heti kun myötäsin pidätteen jälkeen, poni kiihdytti.
 Ohjeita oli mm. älä vedä, tee pidäte, päästä, rauhota, hidasta, myötää, taivuta, käytä pohje, ajattele avoa, pidätä, myötää, taivuta, hidasta, auta raipalla jne.

Tuntui kuin olisin istunut tikittävän aikapommin päällä joka kohta räjähtää.
Vihdoin alettiin hyppäämään ja sain graamanit ja raipan pois. Pari ekaa hyppyä olivat hyvät, sitten tuli kielto okserille, koska jäin liikaa vasempaan ohjaan kiinni. Pari hyvää hyppyä tuli, mutta muissa hypyissä en ollut yhtään hypyissä mukana, enne estettä ratsastin ponia liikaa enkä antanut sen katsoa itse askelia. Ja kun ajattelin että ei se voi ottaa enää askelia, muuten mennee liian juureen, niin hyppäsin ennen ponia.. Tiedostan nämä virheet joten niistä ei tarvitse tulla sanomaan, jos jollakin kuitenkin on vinkkejä nii antaa tulla!

Loppu verkoissa poni oli aivan ihana. Laitettiin ne gramaanit takaisin, mutta raippaa en suostunut ottamaan. Mneitin kolmikaarista ja ympyröitä.  Aluksi vähän kipitti, mutta lopulta rentouduttiin molemmat. Oli aivan mahtava fiilis kun pystyin keventämään ja myötäämään ilman että poni lähti kiihdyttämään. Valitettavasti näistä pätkistä ei ole mitään materiaalia, koska kuvaaja siivosi esteitä kentältä.

Loppukäynnit kävelin rannassa. Heta vähän katseli, kun oli ihan uusi paikka ja jtn pelottavia lavoja tien reunassa, mutta käveli kuitenkin. Vasta alhaalla pysähtyi kuin seinään, siellä oli järvi ja rakennuksia

Heta ei oikee tykänny ku halailin sitä :D

Poni meni yllättävän helpolla koppiin ja päästiin lähtemään kotia kohti. Oli kyllä hikinen! Perustellinen harjaus ja oli itsekkin ihan ponin karvoissa, kiitos kevät, karvanlähdön aika!

puomeja

18.4 ,keskiviikko iltana mulla ja Hetalla oli Marikan tunti ja oltiin Eevan kentällä. Kenttä oli tosi hyvässä kunnossa. Mentiin puomiharjoituksia ja hypättiin jtn ihan miniä. Oltiin ihan uudessa paikassa ja Heta oli tosi pörheenä ja jännitti tosi paljon, ainakin aluksi. Lumikasat kentän reunoilla oli pelottavia (kotona ne eivät hätkäytä ollenkaan..) ja laitumella oleva Metu oli erittäin kiinnostava. Lopputunnista Heta kumminkin rentoui jo vähäsen ja sain oikein mukavan hiljaista ravia, hetkittäin. Oikea laukka saatiin myös tosi ryhdikkääksi, ympyrä työskentelyllä.
 Marika oli suunnitellut tehtävän, eli oikeassa kaarevalla uralla olevat puomit tultiin ympyrällä ja jos Heta ei kuunnellut niin sitten useampi ympyrä, jonka jälkeen este ja esteen jälkeen (useamman metrin päässä) oli puomi jota ennen piti pysähtyä. Kun tultiin laukassa samaa tehtävää, jätettiin puomiympyrä pois ja pysähdys, sen sijaan puomi piti sitten ylittää käynnissä. Tosi hyödyllinen tehtävä, ajatellen esteratoja. Sillä täytyyhän hevonen olla esteen jälkeenkin hallussa, jotta voidaan ratsastaa seuraavalle esteelle hyvin.

Heta treeniä

Perjantaina 13.4, oli Hetalla Takkulassa Marikan tunti. Mentiin näit perusjuttuja, mitä ennenkin eli kaariuria ja pysähdyksiä. Heta ei millään malttanut keskittyä, höntyili vaan joka suuntaan, kääntö avut toimi, vaikka vauhtia oli liikaa. Lopulta sain sen vähän rauhoittumaan, toistuvien pidätteiden avulla. Ette voi kuvitella kuin rasittavaa se on kun otat pidätteen, poni hidastaa vähän, päästät, poni kiristää tahtia. Vasemmassa laukassa ei meinannut aluksi löytyä sitä taipuisuutta( paitsi ulos päin), mutta lopulta saatiin se nenu sisälle päin. Ihan lopussa, raveissa, tuli tosi hyviä pätkiä ja olin tyytyväinen loppuun.

Hyviä kuvia ei oikein ollut, mutta pari videon pätkää löytyy, latailen kun kerkiän

Easter riding

 9.4.2012

Maanantai aamupäivällä lähdettiin Hetalla takkulaan ratsastelemaan. Joten ei muuta kuin poni koppiin ja matkaan! Marika ei päässyt pitämään tuntia joten menin sit itsenäisesti. Tehtiin samoja juttuja kuin perjantaina, eli siirtymiä ja pysähdyksiä. Muuten meni paremmin, mutta Heta viskoi päätään, aikas paljon kun otin ohjasotteen. Täytyy Marikan kanssa selvittää tätä. Edelleenkin tuntuu että poni vaan kipittää kauheaa vauhtia eteen päin, kyllä kääntyy ihan painoavuillakin, mutta hidastus ja pysähdys ovat hiukka vaikeampia, kun tekisi mieli vaan kipittää.. Niin kuin jo äsken sanoin, siirtymät olivat parempia tällä kertaa. Ja ponihan ei siis viikonloppuna ollut muussa liikutuksessa, kuin laitumella. Siellä se kai sen nuoren hepan ("varsan") kanssa leikkii päivisinkin.

Anteeks kuvien laatu♥